2.5.2011

Maanantai



Sain pyörän viimein huoltoon. Olin laiska ja valitsin paikan joka oli lähinnä. En tiedä siitä muuta kuin sen että se toimii samoissa tiloissa kuin yksi huolto jota olen kerran käyttänyt, siitä en muista muuta kuin että olin järkyttynyt hinnasta. Nyt olen varautunut paremmin.

Minulla on muka niin paljon tekemistä etten tiedä miten ehtisin tekemään kaiken, jos kävisin oikeasti töissä. Perjantaina piti esimerkiksi tehdä onnittelukortteja, erikoisimpia tähän mennessä. Toiseen tuli Johanna Tukiainen ja toiseen Absolutely Fabulous -Patsy. Tuksu miellytti vastaanottajaa, toivottavasti toinenkin. Olin myös aivan pakko ommella taas yhtä hametta. Opin sen ettei metri oikein riitä hameeseen minulle, siitä tuli vähän liian lyhyt (suunnittelin että olisin tehnyt helmaan kaitaleen toisesta kankaasta mutta en jaksanut) mutta muuten kiva. Pellavaviskoosia, yksinkertainen ja musta. Suunnitelmissa on vielä ainakin yksi hame, violetista kuviollisesta pöytäliinasta jonka ostin jostain tarjouksesta, en tiedä onko se vähän liian jäykkää muuhun kuin a-linjaiseen mutta haaveilen vähän jonkinlaisista laskoksista.






Vapusta tuli muutenkin harvinaisen sosiaalinen minulle. Varsinkin verrattuna viime vuoteen kun olin väsynyt ja stressissä ja sosiaalisuus M:n ystävien kanssa tuntui yhdeltä stressinaiheelta lisää. Nyt perjantaina oli yhdet synttärit, lauantaina grillausta ja kaupunkia ja sunnuntaina kulkueita ja piknikkiä eikä tuntunut pahalta, tosin liian vähän uni tuntui. Ja oli ihan hauskaa, vaikka väkijoukot eivät olekaan ihan minun juttuni. Päätin vapun sopivasti töitä tekemällä. Ei olisi tehnyt mieli mutta en tiedä milloin muulloinkaan ehtisin, kun on muka niin kiire.

Tästä viikostakin tulee ehkä vähän vilkas, etukäteen on ainakin tiedossa töitä ja yksi työhaastattelu, uuteen paikkaan. Sain kutsun vähän erikoisella tavalla, vähän niin kuin verkostoitumalla. Ensimmäinen kerta kun minulla on haastattelu kahvilassa, se vähän jännittää mutta haastattelijoista on etukäteen positiivinen kuva.





Rosetit eivät onnistuneet erityisen hyvin. En onnistunut saamaan aikaan rasvapaloa, sentään, mutta niin paljon käryä kuitenkin että palovaroitin alkoi huutamaan. Jätin sen siihen. Valmistuneet eivät olleet kovin rapeita ja olivat vähän mauttomia. Saattaa olla että ennen seuraavaa kertaa saattaa mennä taas se ainakin kymmenen vuotta. Sokeriin kastettuina ne ovat kyllä ihan hyviä, mutta kaikki taitaa olla.

Minulta kysyttiin onko minulla muita kuin mustia hameita. Eipä juuri, muuta kuin muutama harmaa ja pellavainen, ainakaan kevääseen sopivia. Mutta ainakin niitä hameita on aika monta, ehkä liian monta vaikka sopivaa ei tunnu ikinä löytyvän. Eipä niitä värejä löydy kauheasti muistakaan vaatteistani. Paitsi harmaata.

3 kommenttia:

anne-mari kirjoitti...

No voihan rosetti! Parempaa onnea seuraavalla kerralla! Minakin onnistuin aiheuttamaan palohalytyksen, en tosin munkin paistossa vaan kayttamalla uunin grilli vastuksia. Kaikkea sita.

Kaikki hameesi mita olet taalla blogissa esitellyt ovat oikein kivoja.

Onnea tyohaastatteluun!

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Halusin kertoa, että olen seurannut blogiasi jo monta vuotta. Olet mitä ihanin bloggaaja ja aina mielenkiinnolla luen blogiasi. Ei tule vain koskaan yleensä kommentoitua. :( Toivon sinulle ihanaa kevättä ja kesää!

t. keski-ikäinen turkulainen rouva

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Anne-Mari, ruuanlaitto on vaarallista :) Ja kiitos, vähän jännittää tuo haastattelu.

Anonyymi, oikein paljon kiitoksia ja aurinkoista kevättä :)

Blog Widget by LinkWithin